Vanha kaappi
Kaappi ostettu 20.3.2017 vaimolle syntymäpäivälahjaksi jo hyvissä ajoin Tori.fin kautta 590 €:n hintaan Lauritsalasta. Talossa on toiminut aiemmin Wanha Weräjä. Nuo kaapin edelliset omistajat ovat olleet tekniikan miehiä ja käteviä käsistään. Tutkin vasta kotona ostostani, mutta oikeastaan olisi kannattamut silmäillä sitä tarkemmin jo hakiessa! Myyjä kirjoitti sähköpostissa, että: "Käsittelemätön vanha kaappi!", kun kysyin, onko se hiottu vanha vai vanhannäköinen uusi!
Ei se alkuperäinen ole, mutta puuaines voi hyvinkin olla vanhaa. Ja onhan se käsittelemätön, nimittäin vain puuvalmiiksi hiottu ja vain antiikkipetsillä sudittu, kuten tapana onkin pilata antiikkiesineet. Nyky kunnossaan sen arvo on muutamia kymppejä. Jos se olisi ollut sellainen kuin vakuuteltiin, olisi ostokseni ollut ihan "jees". Onko remontteeraajia ollut yksi vai useampi, on arvoitus. Ainakin kolmen eri ajan ruuveja ja kahden ajan koukkuja siinä on käytetty ja kaappi on ainakin osittain purettu ja koneellisesti hiottu. Ja käännetty oven kätisyys, ilmeisesti vahingossa! Saranat olivat nyt vasemmalla puolella, toisin kuin alun perin. Ovi meni niin syvälle kiinni pantaessa siksi, kun ne topparit sekä ylhäällä että alhaalla olivat jääneet sille uudelle saranapuolelle.
Kokoaja ei ollut nähnyt sen verran vaivaa, että olisi siirtänyt nekin. Kasatessa on jopa käyttänyt muutamia nykyajan galvanoituja itseporautuvia 15 millin Torx-ruuvejakin. Tosin on siinä jokunen alkuperäinenkin pikku ruuvi esim. niissä heloissa. Lisäksi irtohyllyt ja kahdenlaiset galvanoidut koukut on lisätty kaappiin sen valmistumisen jälkeen, mutta milloin, en osaa sanoa. Meillä on aivan samalaisia lankakoukkuja talossa, joka on valmistunut 1939. Osa koukuista oli aivan uusia, ne kun kiiltelivät kuin juutalaisen m**a tyttölöistä tullessa. Kaappi on ollut joskus valkoiseksi maalattu, sillä pinnassa näkyy valkoisen maalin jäämiä oksapaikoissa. Töpelöt metallikannikkeet vaikuttavat ehkäpä 50-lukulaisilta, mutta hyllylevyt ovat selvästi valmiista 30-senttiäeveästä valmistavarasta sahattuja. Ne vaikuttavatkin paljon uudemmilta ja niissä on ikäviä petsin valumajälkiä. Alalaatikon päädyissä näkyvät myös paljastavat selvät rajat!
Ja jopa lukon vastakappaleen lovetus oli tietysti nyt vika puolella. Eikä sitten lukolle oltu jaksettu enää tehdä ei niin minkäänlaista vastakappaletta. Ovi oli ylös alaisin. Oven avainkin on sopivasti "hävinnyt". Kuitenkaan lukko ei toimi alalaatikon avaimella. Lukot eivät tunnu olevan edes samanikäisiä.
Maksaessani sanoin: "Painon mukaan! Voitatte." Vaan myyjä totesi: "Lasken kumminkin!", kun oletti, että kaikki huijaaavat. Sattumaahan se tietysti oli, että antiikin Kreikassa oli varkailla ja kauppiailla sama suojelusjumala, Hermes! Ennen muinoin tosin sanottiin, että hevoskaupat olivat silloin vasta todella onnistuneet, kun molemmat, sekä myyjä että ostaja, lähtivät karkuun! Nimittäin sinulla oli kolmen päivän ajan oikeus purkaa kauppa, jos vain onnistuit tavoittaman vastapuolen.
Onneksi löytyi vanhoja ruuveja ja hommahan kävi minulta kuin entiseltä piialta v***n pesu saunassa talon saippualla. Nyt sentään ovi on taas oikein päin. Veri oli raasulle mennyt pahasti päähän!
Ja kun pääsen joskus esittelemään uutta aarrettamme, niin minähän kerron kaikille auliisti sen koko tarinan aloittaen: "Tämä on Taavetin ja Antin yhdessä nikkaroima morsiuskaappi! Eikö olekin hieno? Ja ihan tekijäinsä näköinen!" Taavetti oli 50-luvulla kuollut talon silloinen vanhapoikaisäntä ja Antti oli hänen nuorempi höppänä veli, jota tarpeen niin vaatiessa ajoittain säilytettiin kyökkiin tehdyssä häkissä.
Jos sinua kiinnostaa ja olet uteliasta sorttia, niin Googleta "Vanha Weräjä" tai kopioi ja liitä linkki alta. Oikeanpuoleinen on myyjä. https://www.lappeenrannanuutiset.fi/artikkeli/249956-hakaliin-avautuu-lauantaina-pop-up-joulupuoti