Taatani, kuten Lappeella sanotaan, oli syntyisin Hartolasta, Hämeestä, Kalhon Klemettilän torpasta. Jo 9-vuotiaana suutarinoppiin pantu, mutta karannut takaisin kotiin, kun ei juopon mestarin mukaan oppinut tekemään edes kunnollista pikilankaa ja korvatillikkaa tuli niin että soi! Vaan jo 12-vuotiaana joutunut lopullisesti lähtemään maailmalle elättämään itsensä. Ja sitten kulkeutunut aikanaan työn perässä usean lähipitäjän ja ruotsinkielisen rannikkoseudun ja Kotkan Kaunissaaren sahan  kautta Lappeelle Valkosammal Oy:lle. Ja Lappeelta hän löysi elämänsä naisen, Lienan, Tujulan Lampi N:o 2, syntynyt Hölkki N:o 3 Puralassa. Vaan oikeastaan siinä oli pieni pälkä. Muuttokirjat oli tekemättä ja rippikoulukin oli jäänyt varojen puutteen vuoksi kesken. Tai niin hän tavallaan itse kertoi, että kun piti leipääkin saada, niin ei oikein ollut mahdollista renkipoikana naapuripitäjästä tulla enää keväällä puuttuvaa kahta viikkoa käymään. Näin minä luulin aina miltei viisikymppiseksi, vaan enoni, Tanelin oma nuorempi poika Jaakko kertoi sitten, miten oli sen taatan rippikoulunkäynnin laita.

Syksyllä kaikki oli mennyt ihan hyvin nuorelta renkipojalta. Vaan oli jo myöhemmin samana syksynä vanhemman veljen kotona, missä oli ollut miesporukkaa koolla, tullut riitaa veljen ja vieraan rengin välillä. Ja tappeluksi pyrki menemään. Ja Taneli tietysti meni auttamaan häviölle jäävää veljeään. Ja lyödä humautti kirveellä päällekäyvää kaulaan! Ilmeisesti hamarapuolella, kun toinen ei sentään kuollut ja ei tullut tehtyä miestappoa. Kyseinen renki parani, mutta kuolemaansa asti kulki pää pahasti vinossa. Ja kun parani, niin oli odotettavissa, että tulee kirvestä nyt vastavuoroisesti. Ei siinä muu auttanut kuin lähteä osoitettaan sen kummemmin kertomatta karkuun. Ja ei sitä enää voinut keväällä rippikouluunkaan tulla, kun ei uskaltanut. Edes kirkonkirjoja ei voinut laittaa ajan tasalle, ettei olinpaikka vaan paljastuisi. Kulkumiehenä eleli ja kaikki meni hyvin kunnes tuli se naima-asia. 

Kaikki järjestyi! Sai sanaa lähetettyä veljilleen Hartolaan ja yksi näistä, Nestori, toi Tanelin puuttuvan muuttosetelin jalkapatikassa, kun ei silloin mitään julkista liikennettä ollut, vain hevoskyyti ja jalan. Miksei käytetty postia, kulkihan se jo 1600-luvulla, en tiedä. Lappeella oli  silloin humaani pappi ja kirkkoherra, jotka hyväksyivät Tanelin vaillinaisen rippikoulun suoritetuksi ja niin voitiin nuoripari vihkiä. Vihkipappi oli Uno Nordström, kirkkoherran apulainen ja joka toimi Lappeella vuosina 1906-1909. Rippikoulumerkintää ei kuitenkaan löydy Lappeen kirkonkirjoista. Jos yksityiskoulua on pidetty, niin se on jäänyt merkitsemättä. Kirkonkirjaan taidot oli merkitty seuraavasti: sisälukutaito 3, Raamatun historia 2, Katekismus 3, käsitys 1, kirjoitus (ei merkintää). Papista oli kuitenkin tärkeämpää vihkiä lailliseen kristilliseen avioon, etteivät vaan synnissä eläisi, kuin vaatia kovinkaan kummoista luku- puhumattakaan kirjoitustaitoa.

Vaan, ettei menisi liian helpoksi, niin ei kyllä Hartolankaan rippikirjasta selvää saa, vaikka kovasti yritetty on tarkistaa tarinan todenperäisyys. Perhe on merkitty Hartolan Pohjolan Heikkilään vuodesta 1897 alkaen ja ihan kuin olisi hyväksytty rippikoulu käydyksi jo normaaliin aikaan 1899. Eli vain 2 viikkoa syksyllä olisikin riittänyt. Taidoiksi on merkitty: Rokotettu ja Y. Y Y. ja 1 ! Vuosille 1902 ja 1904 on merkintöjä ripilläkäyntisarakkeessa, vaikka oman kertoman mukaan ei käynyt vanhempiensa luona Hartolassa maailmallelähtönsä jälkeen ennen kuin naimisissa ollessaan.

Eihän taata kunnolla osannut lukea, kaikki puukstaavit tunsi, mutteivat ne oikein vielä hänelle sanoiksi muodostuneet. En nimittäin koskaan kuullut hänen ääneen lukevan, vaikka hän lehteä lukikin itsekseen. Ja minä olin sentään koko lapsuuteni äitini ja siskojeni kanssa isovanhempieni luona, kun isän kanssa oli äidillä ero tullut.  Kuitenkin taatalla oli tosi hyvä muisti ja oikein hyvä lauluääni eikä hän missään nimessä tyhmä tai yksinkertainen ollut, päin vastoin, jos rusthollarin poika  olisi ollut, olisi kaikki ollut mahdollista. Hän osasi paljonkin, mutta kaikki oli paremminkin kuultua ja sitten ulkoa opittua. Meillä luettiin iltaisin ja pyhäisin vuorotellen ääneen, jo ennen minuakin, tosi paljon ja toiset kuunteli. Taata varsinkin, ja radiota myöhemmin, se oli tärkeää. Ei televiisiota taatan aikaan oikein ollut vielä missään. Niin, ja tietysti itse koettua. Laskea hän osasi hyvin, paremmin kuin minä, nimittäin päässälaskua. Kynähommiin hänestä ei kyllä ollut. Muuten sekä äitini että minä ollaan tultu luenteeltamme paljon taataan, vaikka minä itse ulkomuodoltani muistutan paremmin isääni. Me molemmat ja lisäksi sekä sisareni että tyttäreni, oltiin  puolestamme punatukkaisia nuorena.

Vaan satuja taata osasi kertoa ja mielellään kertoikin, kun oli niin kovin lapsirakas. Prinssi ja kerjäläispoika, Pukki ja pässi (mielisatuni), Saapasjalkakissa ja satuja vuorenpeikoista ja jättiläisistä, ja muita. Niitä oli hutu huttunnaan. Vapaaehtoisesti kasvatti ja hoiti jo ennen minua ja siskojani vanhemman tyttärensä ja poikansakin lapsia useamman vuoden 30- ja 40--luvulla, kun tätini mies hulluuden puuskassaan löi kirveenhamaralla hänkin kotiin palaavaa vaimoaan takaapäin ulko-ovella korvan taakse. Onneksi löi vain kerran ja täti vietiin kiiruusti Viipurin lääninsairaalaan ja kumma kyllä, parani vähitellen täysin, vaikka välillä jo läääkäritkin uskoivat, että kuolee. Luuta kyllä puuttui aika lämpäre niin, että näki selvästi hänen itsensä esitellessä vammaansa, kuinka aivot tytisivät ihon ja tukan alla. Mitään hopealaattaa ei ollut. Ja henkisesti ei onneksi jäänyt mitään pysyvää. Ainoa oli, että myöhemmin toisen miehensä jo kuoltua, kääntyi Jehovan todistajaksi

Tarina senkun vanhetessaan paranee! Tänään 27.2.-17 tuli Hartolan kirkkoherranvirastosta vastaus kyselyyni: "Pääsi ripille 11.5.1899, kirkkoherra G.B.Juslen. Ei mitään merkintöjä mistään rangaistuksista. Osaamismerkinnät normaalit." Ja luettelo asuinpaikoista ja vuosista. Kuka siellä ripillä on oikein käynyt? Nestoriko? Olisiko taatan pirulainen juksannut hyvällä sepitelmällään kaikkia. Ehkä kapinan aikana ja varsinkin sen jälkeen olikin parempi olla vain tosi yksinkertainen ja mistään mitään tietämätön. Oliko vankileirin kova kokemus ja lähes nälkäkuolema vaikuttanut hänen kognitiivisiin taitoihinsa ja lukutaito oli siksi taantunut. Ainakin hän Meurosen Niilon sanoin "koko loppukänsä maksoi sitä kapinanaikaista takausta".

Mene ja tiedä, mikä totuus on, mutta luulen, että taata kiinni jäätyään antoi tieten tahtoen väärät henkilötiedot! Ensimmäisessä kuulustelupaperissa hän on Daniel Ojanen, Hartola! Ei muka muistanut, että jo Lappeelle tullessaan kymmenen vuotta aiemmin oli ottanut sukunimen Ojala. Muut veljet kylläkin olivat Ojasia. Ja olihan hän toki Hartolassa syntynyt. Ja kun oli ilmoittanut olevansa myös lukutaidoton, niin ei ilmeisestikään passanut  eikä oma sielu sietänyt tunnustaa koskaan myöhemminkään puhuneensa perättömiä henkensä hädässä? "Viekastele vain vähän, poikaseni!"

Olihan taatalla tarinoita! Muistan sen ihmeen mutkikkaan lompakon lukon, jota vieraat eivät niin vain osanneetkaan avata. Lompakon, joka kuitenkin ikävä kyllä pääsi katoamaan siantapporeissulla Suokseen. Ja hermostuttuaan mummoon muisti kyllä kertoa: " Koko ikäni kun olen ollut tämmöinen lehmä, tehnyt aina vain, mitä toiset ovat käskeneet! Sitä olen tässä katunut, kun en silloin aikoinani nuorna miehenä lähtenyt Ameriikkoihin, vaikka se tyttö niin kauniisti siellä laiturilla pyysi!" Oliko oikeasti ollut sitä varakasta kotkalaista neitosta, joka oli tarjoutunut maksamaan matkalipun ja jolle tytölle Taneli olisi sitten tehnyt Hangon satamassa oharit? Tule ja purista!