Taata sotapolulla

Vuosisadan vaihteen tienoilla ja 1900-luvun alussa eli Suomessa voimakas itsenäisyysaate. Ja taatakin otti toimintaan osaa. Määrättiin kutsuntaan ja arpa lankesi reserviläiskoulutukseen. Vaan ei mennyt, kun ei mennyt niin moni muukaan, ja sotaväki lakkautettiin. Sitten myöhemmin, Ryssän Nikun kukistuttua, tuli mukaan jotenkin työväenliikkeeseen, liittyi Hytin työväenyhdistykseen tammikuussa -18. Ei kuitenkaan ollut osallistunut yleislakkoon syksyllä -17 ja punakaartiinkin joutui, kun kotonta tultiin hakemaan. Kolme miestä, tuttu mies  Aug. Kaikko Simolasta johtajana, kiväärien ja kirjallisen määräyksen kanssa ja heti oli mukaan lähdettävä. Mitään koulutusta ei ollut eikä annettu, "kivaarin" sai, mutta osasiko ampua, en tiedä. Itse väitti, ettei laukaustakan ampunut koko kapinan aikana. Oli Hillinsillalla vahtimiehenä koko ajan, kunnes muiden lähtiessä Viipuriin jäi kaartista pois ja jätti aseensakin ratavartijan kopin seinustalle, missä oli sitä pitänyt vahdissa ollessaan. Missäkö ja mikä Hillinsilta oli? Se oli ratavartija Hillin mukaan nimetty rautatien ja maantien ylityssilta Hytin ja Lappeenrannan välillä Kaislasen ja Hyyvikkään välisellä kannaksella. Valkoisten partio oli räjäyttänyt sen 26 helmikuuta ja aiheuttanut siten paljon häiriötä ja haittaa punaisille. Nyt tielinja on eri ja entinen jo purettu rata ja maantie kulkevat rinnakkain.

Helmi-maaliskuussa punakaartiin ja tietysti tie vei Lappeenrannan vankileirille 24.4. ja jälleen kotonta. Oli ratsuväen kasarmeilla eikä Linnoituksessa. Olot oli ankeat, kuri oli kova, kuulaa tuli turhemmastakin, ei passannut paljon ikkunasta kurkkia, ruokaa oli vähän ja kertoi, että "kun ne lahtarin pirut meinasivat nälkään tappaa eikä vettäkään tahtoneet oikein antaa, jano ja nälkä oli jatkuvasti ja tupakkaakin laittoivat kiusallaan puuroon ja ilmaluukutkin sulkivat, ettei voinut kunnolla edes huokuakaan".  Kertoi kuinka huudettiin ovelta nimiä ja yleensä eivät huudetut palanneet. Olivat viety toiseen parempaan paikkaan. Laukausten äänistä öisin päättelivät, että mäkeen ovat päässeet. Ja kertoi useinkin, kuinka itse oli päättänyt, ettei ammuttavaksi mene, ampukoot mieluummin heti ja jos ei muuta keksisi, niin ainakin yrittäisi karkuun, vaikka se olikin aika teoreettinen keino pelastua. "Kyllä ikkuna helähtää, jos vaan Daniel Ojasen nimi huudetaan". Oli silloin vielä epävarmaa, mikä nimi olisi. Kaikki muut veljet ottivat nimen Ojanen ja molemmat siskot nimen Sirén. Itse ainoana sitten käytti Ojala-nimeä, kun ei oikein ollut varma, mitä tuli sovituksi.

Ja ainakin kuolemanpelon saivat aikaan. Oli taata kolme kertaa Lappeen suojeluskunnan esikunnan kuulusteluissa, mutta kellään ei ollut pahaa sanottavaa ja ei taisteluihin ja muihinkään ollutkaan osallistunut. Ja onneksi Puralan isännät Pekka Kangasmuukko ja Tasapäästä Antti Lipiäisen vävy Martin Toivonen takasivat taatan ja niin pääsi kesäkuun 26. päivä kotiin. Viimeinen kiusa oli, että kun takaajat olivat hevoskyytiä tarjoamassa, niin vahdit sanoivat, että älkää turhaan odotelko, ei se vielä hetkeen pääse! Vaan hevoskyydin kaikottua, heti laskivat ja oli itse käveltävä kotiin. Kertoi monta kertaa huilanneensa istuenkin, mutta kotiin tultiin, viis-kuus tuntia teki matkaa, matkan, jonka puolessatoista tunnissa kävelee huonojalkaisempikin, jos kiirettä pitää kotimatkalla. Ja kaponen poika sanoi olleensa. Lisäksi kertoi miltei kaksi viikkoa kestäneestä julkijumalattomasta ummetuksestaan! Oli ainut kevät kun korvessa ei perunaa pantu. Ja nälkä oli seuraavana talvena. Vankileirillä kertoi olleensa päivälleen tasan saman ajan minkä punakaaartissakin.

Vaikka olikin punakaartissa, niin ei taata oikein venäläismielinen ollut ja vaikka köyhän asiaa muuten kannattikin. Kertoi kuinka ei edes kaartissa, vaikka samalla puolella oltiinkin, läheskään yleisesti pidetty tai hyväksytty venäläisiä. Ryssän kasakat olivat liian hyvässä muistissa. Kertoi, kuinka heille tarjottiin venäläisiä mantteleita, niin tuskin kukaan huoli niitä, vaikka kylmä oli oikeastaan kaikilla. [Mikä olikin viisas valinta, sillä ryssältänäyttänyt sai voittajilta ryssälle kuuluvan kohtelun.] Eikä sitten myöhemmin lapsistakaan tietääkseni kukaan kommunismia kannattanut.

Vaan ei toinenkaan isoisäni mihinkään rikoksiin ollut osallistunut, vaan silti ammuttiin muiden 20:n Kaukaan punakaartin tehdasvahdin lailla heti Lappeenrannan takaisinvaltauksen jälkeen. Kun olivat pitäneet huolen, ettei tehdas palanut, vaikka perääntyessään punakaartin komppanianpäällikkö Väinö Starck yrittikin järjestää ilotulituksen. Rullatehtaan konehuone tuhoutui, muut tihutyöt onnistuttiin estämään, niin toki palkkio oli teloitus 26 huhtikuuta, serkkuni Saulin 70-vuotispäiviensä jälkeen kertomana, Lauritsalan sahan rannassa. Koston kevät -kirja kertoo tapauksesta tarkemmin sivulla 205, että Korkkitehtaan rannassa. Itseoppinut Lappeenrannan sotatuomari imatralainen juoppo ravintoloitsija Uno Serenius ja tolkuton kurinpitäjä Kaukaan opettaja August Kärävä hoitivat yhdistetyn poliisin, syyttäjän, tuomarin ja teloittajan pestin.

Se oli sitä Rummin Jussin, Saaren Jallun ja paikallisen Konioisten Empon aikaa se. Emppo oli innokas punikkien omin päin ja sikojen lahtaaja ja joka onneksi lahtasi itsensäkin 20-luvulla tunkeutumalla suutuksissaan muistaakseni joko riihensä taikka heinäladon alle niin ahtaaseen rakoon, että tukehtui. Nuorempi Räihän Juho, lentävien päällikkö Kiialasta, oli toinen paikallinen paha tappaja. Eivätkä Kolan veljekset kovin paljon tiitterämpiä olleet.

Vaan rauhanaatteen se reissu kypsytti. Vaikka omat pojat taisivatkin metsästää, niin ei taatalla itsellään pyssyä enää ollut niin minkäänlaista. Eikä minullakaan metsästysasetta ole ollut, ei ole edes tehnyt mieli. Kerran olen ollut sorsametsällä, mutta silloinkin meinasin saada selkääni, kun kesken sorsan vaanimisen huusin haulikon omistajalle "Tule, lähdetään jo" ja sorsa livisti. Viime sotiin ei taata enää osallistunut, kun oli jo niin vanha. Talvisotaan ei edes olisi huolittu, kun oli ollut punakaartissa!

Kesällä -44 Simolan pommitusten jälkeen ennen toista kertaa evakkoon lähtöä Sientolan Alli Suoksesta kertoi nähneensä, kuinka suolla Taneli lähetteli valomerkkejä ja koodeja vihollisen lentokoneille! "Nyt teki Ojalan Taneli itsestään päätään lyhyemmän!" Ei mennyt onneksi läpi, kun Rietitalon eli Lienalan Ville oli suojeluskunnan paikalliisena vt. kyläpäällikkönä. Miten sitä oikein huonolukuinen kirjoitustaidoton vakoojana pärjäisikään!.

Ville olikin järkimies, muistan hänet ja hänen vaimonsa Vapun hyvin ja kuinka lapsena munasin pahasti, kun Ville vaimoineen oli meillä kylässä. Mummo keitti kahvit ja käski minua huutamaan pihakeinusta Ville ja muut kahville. Minusta oli ihan paikallaan kailotta "Ville-kah-Ville". Tuli torumisia, Ville onneksi vain nauroi, enhän pahaa tarkoittanut. Ja oikeastaan itsekin vasta silloin huomasin, ettei nyt kaikki ihan oikein ehkä mennyt.