Kolme kovaa kasvatuskonstia: uhkailu, kiristys ja lahjonta
Minä itse olen varmaankin niitä reen-aisalla-kasvatettavia; ohjasperät ei kyllä riitä. Kun muistelen omaa lapsuuttani, niin en muista kertaakaan saaneeni selkääni. Mummo, vaikka olikin temperamenttinen ja kipakka että kopsakka muori, sanoi, teki oikestaan mitä vain: "Voi, voi noita lapsia!" Oma lapsi on lapsi, lapsenlapsi on lapsukainen. Taata ei sanonut pahasti oikeastaan senkään vertaa. Neuvoivat toki, miten oikein olisi pitänyt tehdä, vaan pysyikös kauan kaikki oppi päässäni. Peppi Pitkätossua mukaellen, "Liika oppi nujertaa vahvimmankin terveyden."
Vanhin siskoni Tiitta, joka oli minua kuopusta kymmenen vuotta vanhempi, oikeastaan kasvatti minut. Hän tarvittaessa julisti sotaäänellä: "Jollet tottele, ni hää ottaa ranstaka ja hakkaa siut nii pieniks palasiks, jot kukko suurimmatkii nokkii!" Uskoin vakavissani, että näinhän siinä käy ja tottelin kiltisti.
Kouluajalta on jäänyt varsinkin mieleeni kaksi arvostamaani opettajaa ja kasvattajaa: Putkisen Veijo ja Sunelin Eino. Veijo opetti historiaa ja opettikin sitä tosi hyvin. Lempiaineeni, jota myös luin paljon yli ja ohi oppikirjojen (jo Urkin aikana) sekä osasinkin sitä aika etevästi. Ainakin omasta ja äitini mielestä. Oli eräs mieleeni jäänyt ohje kokeisiin valmistautumisesta: "Menkää edellisenä iltana vaikka elokuviin! Jos ette ole ennen sitä mitään lukeneet ja oppineet, niin ette te kyllä viimeisenä iltana enää mitään pysty oppimaan! Hermostutte vain ja vähätkin tietonne menevät sekaisin." Ja tämähän pitää paikkansa! Laajempien tietomäärien oppiminen vie oman aikansa ja muistiin painaminen vaatii usean kertauksen, jotta oppi myös pysyy päässä.
Monet vähättelevät Einoa, lukion matematiikan, fysiikan ja kemian opettajaa, mutta hän, jos kuka, oli todellinen herrasmies ja rehtorina että vararehtorina ollessaan humaani! "Jah-maar-pojat, kyllä teidän nyt pitäisi edes vähän enemmän yrittää tehdä kotitehtäviä!" Vaan, jollei tehnyt, niin itsehän kukin siitä kärsi! Lukio oli silloin ja on nytkin vapaaehtoinen koulu. Sinne pyritään, eikä jouduta, vaan päästään! Peruskoulu on ja vanha kansakoulu oli aivan eri asia!
Vaan täysin pistämätön oli kirkkohistorian opettajan K. A. Heinämaan, Majurin, opetus ja neuvo meille oppilaantolvanoille palauttaessaan seitsemännellä luokalla surkeasti menneitä kokeita: " Seuraavat ovat saaneet kokeista kaljun nollan: J. Y. ! Ota ennen seuraaviin kokeisiin tuloasi sitä isäsi hyvää Chymoksen lakkalikööriä, että sinullakin ajatus kulkisi! M. P. samoin! Mene sinäkin kaveriksi edelliselle!" Ja sitä rataa, kaikki vuorollaan. Ja lopuksi mitä pahimpien herjojen jälkeen mairean hymyn kera: "Ystävyydellä!" Selvennyksenä täytyy mainita, että hänen oikea sotilasarvonsa oli kapteeni evp upseerimatrikkelin mukaan.
Eikä kovin kauaksi jää musiikinopettajamme kahjun Tammivuoren Paten viljelemä oppilasarvostelu- ja ohje: "Sie jouvut vielä Rauhaa tai Kontuu!" Vain paikkakuntalaiselle tuokin aukeaa. Molemmat ovat jo lakkautetut, sekä mielisairaala että vankila! Aivan 1950-luvun lopussa oppilaan lähtiessä Austraaliaan vanhempiensa mukana siirtolaiseksi uskalsi poikapoloinen lyseosta viimeisen kerran lähtiessään jo huutaa täysin keuhkoin pihalla tuon kuuluisan toivotuksen itselleen Patelle nimeltä mainiten! Kuolematon repliikki!