Kasken kyntöä hartolalaiseen tapaan

Ennen vanhaan kasken kyntö oli kovaa työtä. Hevonen veti ja mies, useimmiten renkipoika, ohjasi puuatraa tahi risukarhia. Ja kun työ oli raskasta, niin hevonenkin tietysti väsyi ja oli pakko antaa sen välillä levätä. Isäntä sanoi rengilleen: "Kun annat hevosen huokaista ja huilata, niin sen aikaanhan voit itse raivata noita kiviä ja kantoja ylös! On sinunkin sitten mukavampi ja helpompi kyntää." Näin tehtiin.

Myöhemmin lauantaisaunassa toiset rengit kyselivät viikon kuulumisia ja miten ylipäätään oli mennyt. Renkimme kertoil auliistii: "Hyvinhän se kasken kyntö sujui, ei siinä mitään, vaan voi p****le niitä huiluutunteja!"